Tasan 7136 päivää sitten ( Excel ohjelmalla laskettu) syntyi pieni vauva nimeltään Farbod ( nimi tarkoittaa Ainoa ja pyhää).
Hän on nyt 7136 päivän jälkeen ehtinyt asua Iranissa kahdessa kaupungissa,Turkissa yhdessä kaupungissa yhden vuoden ja Suomesssa Torniossa kaksi vuotta, Tampereella neljä vuotta ja nyt vantaalla kolme kuukautta.
En ole sotalapsi, en ole vuoristokoira, en ole pizzan vääntäjä. Olen vain tavallinen ihminen, joka syntyi Iranissa, ja asuisin siellä jos olisin muslimi, mutta kun maassa on 95 prosenttia muslimeita, niin siinä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Syynä on muuan muassa se, että toiseen uskontoon kuuluvat ryhmät eivät saa mennä yliopistoon tai vakituiseen työhön. Isäni oli taksikuski ja kuuluimme keskiluokkaan. Rakastan maatani. Perheeni kyllästyi yksi päivä ja muutti pois maasta. Turkissa oli tarkoitus olla ja lähteä sieltä Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Jostain tyhjästä tuli Suomen suurlähetteläät ja haastattelun kautta he hyväksyivät meidät tänne. Sillon ei ollu aavistustakaan missä on Suomi. Perheemme oli epätoivoinen, koska emme tienneet kuinka kauan siinä menee, että Yhdysvallat tai Kanada hyväksyy meidät maahanmuuttajina. Äiti oli huolissaan kahdesta pojastaan, joiden piti päästä kouluun. Joten loppujen lopuksi päätimme tulla Suomeen. Alussa minä ja perheeni koimme kaikkea, mitä en toivo kellekään, kuten. ennakkoluuloja, syrjintää ja rasismia. En usko rasismiin, mutta sen sijaan uskon kolmeen asiaan: Tyhmyyteen, kateellisuuteen ja sivistymättömyyteen! Niitä on joka paikassa. Mielestäni rasistit pitäisi lähettää kuuhun vaikka!
Kuitenkin pikkuhiljaa opin suomen kieltä ja yritin olla aktiivinen yhteiskunnassa. Perheeni on sopeutunut tänne hyvin. Veljeni on Tampereen yliopistossa ja hän hurmaa kaikki. Hän on tunnettu stand- up koomikkona, taikurina, tanssijana ja samoin kuten minäkin. Paitsi tanssijana minua ei kyllä tunnetta. Äitini on töissä Tampereen keskussairaalassa ja hänellä menee tosi hyvin, jopa omistusasuntokin on maksettu loppuun. Isäni on rahoittajana Tampereella myös. Ja minä olen sopeutunut Suomeen hyvin.
Minulla on kavereita Suomessa ja ympäri maailmaa. Olen monikulttuurinen ihminen, en ole Iranilainen, olen kansainvälinen poitsu, joka yrittää hyväksyä kaikki kulttuurit ja valitsemaan joka kulttuurin parhaat puolet itselleen.
Isältäni perin bisnes geenit ja huumorin. Olen synnynnäinen bisnesmies ja joskus kaverit ottavat minut mukaan, jos he haluavat käydä jonkinlaista kauppaa. Esimerkiksi kesäkuussa ostin neljä autoa kavereilleni ja myin kolme autoa.Nyt haluaisin oppia lisää bisneksestä ja valitsin slk:n joka on aivan mainio koulu.
Hän on nyt 7136 päivän jälkeen ehtinyt asua Iranissa kahdessa kaupungissa,Turkissa yhdessä kaupungissa yhden vuoden ja Suomesssa Torniossa kaksi vuotta, Tampereella neljä vuotta ja nyt vantaalla kolme kuukautta.
En ole sotalapsi, en ole vuoristokoira, en ole pizzan vääntäjä. Olen vain tavallinen ihminen, joka syntyi Iranissa, ja asuisin siellä jos olisin muslimi, mutta kun maassa on 95 prosenttia muslimeita, niin siinä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Syynä on muuan muassa se, että toiseen uskontoon kuuluvat ryhmät eivät saa mennä yliopistoon tai vakituiseen työhön. Isäni oli taksikuski ja kuuluimme keskiluokkaan. Rakastan maatani. Perheeni kyllästyi yksi päivä ja muutti pois maasta. Turkissa oli tarkoitus olla ja lähteä sieltä Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Jostain tyhjästä tuli Suomen suurlähetteläät ja haastattelun kautta he hyväksyivät meidät tänne. Sillon ei ollu aavistustakaan missä on Suomi. Perheemme oli epätoivoinen, koska emme tienneet kuinka kauan siinä menee, että Yhdysvallat tai Kanada hyväksyy meidät maahanmuuttajina. Äiti oli huolissaan kahdesta pojastaan, joiden piti päästä kouluun. Joten loppujen lopuksi päätimme tulla Suomeen. Alussa minä ja perheeni koimme kaikkea, mitä en toivo kellekään, kuten. ennakkoluuloja, syrjintää ja rasismia. En usko rasismiin, mutta sen sijaan uskon kolmeen asiaan: Tyhmyyteen, kateellisuuteen ja sivistymättömyyteen! Niitä on joka paikassa. Mielestäni rasistit pitäisi lähettää kuuhun vaikka!
Kuitenkin pikkuhiljaa opin suomen kieltä ja yritin olla aktiivinen yhteiskunnassa. Perheeni on sopeutunut tänne hyvin. Veljeni on Tampereen yliopistossa ja hän hurmaa kaikki. Hän on tunnettu stand- up koomikkona, taikurina, tanssijana ja samoin kuten minäkin. Paitsi tanssijana minua ei kyllä tunnetta. Äitini on töissä Tampereen keskussairaalassa ja hänellä menee tosi hyvin, jopa omistusasuntokin on maksettu loppuun. Isäni on rahoittajana Tampereella myös. Ja minä olen sopeutunut Suomeen hyvin.
Minulla on kavereita Suomessa ja ympäri maailmaa. Olen monikulttuurinen ihminen, en ole Iranilainen, olen kansainvälinen poitsu, joka yrittää hyväksyä kaikki kulttuurit ja valitsemaan joka kulttuurin parhaat puolet itselleen.Isältäni perin bisnes geenit ja huumorin. Olen synnynnäinen bisnesmies ja joskus kaverit ottavat minut mukaan, jos he haluavat käydä jonkinlaista kauppaa. Esimerkiksi kesäkuussa ostin neljä autoa kavereilleni ja myin kolme autoa.Nyt haluaisin oppia lisää bisneksestä ja valitsin slk:n joka on aivan mainio koulu.
